Kilpavarustelun sietämätön pakko
Tiiättekö,kun on ihmisiä ja kohtaamisia,joissa vaan jotenkin tuntee olonsa arkiseksi ja yksinkertaiseksi,vaikka kyseessä on niinkin arkinen asia,kuin ulkoilu? Ihmisellä pitää olla harrastuksia. Mielellään sellaisia tervehenkisiä,jossa koko perhe saa sielun ravintoa ja kauniita kuvia muistoksi ja jotka näyttävät hyvältä somessa. Ja näin ollen kävimme perhemme kanssa luontoretkellä laavulla. Luonnollisesti tulen sytyttäminen metrisitä pölleistä tuottaa päänvaivaa tällaiselle erähenkeen kallistuvaiselle kaupunkilaiselle..(hienoa,että on täydenpalvelun mestoja puineen kaikkineen,mutta,ne pöllit?!). Eipä aikaakaan,kun paikalle pöllähti mies kahden lapsensa kanssa. Eikä mikätahansa kahden lapsen isä erärinkkoineen,vaan sellainen vimpan päälle varustautunut isä. Siinä hetken tilannetta arvioituani ja jumalaista partavettä höngittyäni,annoimme miehen sytyttää tulen. Mielestäni hän oli selkeästi It-konsultti tai jopa lääkäri. Hän näppärästi nosti rinkastaan "viimesenpäälle" Fis